Puhelinkin tässä välissä vaihtunut, joten siirrytään suoraan kesästä tähän hetkeen. Kamera on tosiaan aika kiltisti saanut paistatella hyllyn nurkalla jo monta kuukautta, koska kuka nyt jaksaa tollasta mötikkää raahata ympäri kyliä. Puhelimessa on nykyään niin hyvä kamera, ettei kameraa edes välttämättä tarvitse. Äsken kuitenkin pitkän tauon jälkeen poistin kamerasta linssisuojan ja laahustin ympäri kämppää etsien jotain kivoja kuvattavia juttuja. Ja jopas onkin ihana härveli! Mikä tarkennus! Samsungin S5:ssa on myös melkosen hyvä kamera, mutta kyllä se häviää ihan satanolla kunnon kameralle. Nyt odottelen sitä kaunista syyspäivää ja lähdetään puskaan kuvailemaan. Älkää vaan sanoko, että ne hienoimmat päivät meni jo ja heräsin liian myöhään....
Mitä mulle kuuluu? No koulua, töitä ja diy-juttuja. Ja parisuhde. Hertzyykel. Kaikki muu menee oikeen hyvin paitsi koulu. Eii vaan jaksa. Jotenkin ajattelin kuitenkin tämänkin syksyn läpi rämpiä. Keväällä rämmitään sitten vieläkin enemmän, kun vuorossa on kandin naputtelu. Parasta koulussa on kamut ja approt. Oikeestaan missään tavallisissa kissanristiäisissä ei oo pahemmin tullu käytyä tänä syksynä vaan ollaan keskitytty niihin approihin. Millon oon viimeks ollu lynin opiskelijabileissä? No idea.
Tänä syksynä takana siis jo kaks approa: Aurasoudut ja legendaarinen Hämeenkadun appro, johon me vanhat kurpat lähdettiin totta kai pupujen kanssa.
Pari ällää ilmestynyt lisää haalareihin - pikkulaskiaista odotellessa!
Ens viikolla mennään TuKYn vuosijuhliin ja kuten viime vuonnakin, teen mekon itse. Nope, se ei ole vielä valmis. Onneks tekemättä on enää kavennus ja helman ompeleminen. Ehkä ehdin. Ehkä.
Sneakpeak mekosta. Oranssi ♥
Mähän oon aina rakastanut ite tekemistä ja käsitöitä, mutta nykyään ei vaan oo yhtä paljon aikaa niille mitä ennen. Loppukesästä innostuin kuitenkin pitkästä aikaa ompelemaan ja alotin helpolla: kangaskasseilla. Niitä syntyki sit meeelkosen monta eikä kaikki oo vieläkään valmiita. Enemmän mua kiinnostikin niiden kangaskassien painaminen. Noi on siis menossa myyjäisiin eikä kaikki todellakaan jää omaan käyttöön :D My Chanel is on break today ja Louis Vuitton just doesn't look good on me -kassit on kyllä noussu ihan lemppareiks ja ne on mulla lähes päivittäisessä käytössä.
Koska kohta - omg - oveen ilmestyy myös toinen sukunimi, oon innostunu jälleen kodin laittamisesta. Ainakin sohvatyynyt on saamassa pikkuhiljaa uuden kuosin, sillä oon aivan totaalikyllästynyt noihin nykyisiin räikeisiin päällisiin. Yks tylsä neuloinkin ensimmäisen päällisen ja tosta raidallisesta tuliki just sellanen mitä pitikin. Ainiin rikoin nilkkani vuosijuhlalippu-kisassa ja makoilin pari päivää sohvalla pystymättä liikkumaan mihinkään. Ihmekös ku oli aikaa vaan neuloa. Anyway nyt on tekeillä toinen päällinen ja kuten kuvasta näkyy, siitä tulee tollanen sinappisen keltainen. Never in my entire life oisin voinu kuvitella ihastuvani tohon väriin. Se alkoi uusista Consseista ja tilanne lähtee kohta lapasesta.
Noi tuolit on nököttäny eteisessä nyt vuoden verran enkä ollu saanu aikaseks uusia niiden istuinosien päällisiä. Viime viikolla kuitenkin repäsin ja aloin yhtäkkiä kymmenen aikaan illalla nysväämään niiden kanssa. Onneks mulla oli innokas apuri ja niistä tuli just sellaset ku pitiki! Kyl nyt kelpaa, vaikka olihan ne aika omaperäsen näköset jo ennen istuinosiakin :D Pari varovaista kysymystä vuoden aikana sain, että kuuluuko niiden oikeesti olla tollaset koristeet vaai....?
Lissöö tulos!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti